Tämä kirjoitus palaa kuitenkin eiliseen, jolloin saimme kuulla kaksi organisaatioesittelyä. Aamulla hätäkeskuslaitos esiteltiin hyvin seikkaperäisesti ja eri näkökulmista. Hätäkeskuslaitoksen edustaja kertoi hyvin kattavasti laitoksen toiminnasta, nykytilasta ja tulevaisuudesta. Esitys oli mielenkiintoinen, vaikka sen sivutuotteena tulikin paljon numeroita ja tilastodataa. Muilta osin ammattislangi ja lyhenteet olivat vähissä tai sitten ne on jo opittu tarpeeksi hyvin. Useisiin askarruttaneisiin kysymyksiin saatiin vastauksia. Esittelijä ei varauksettomasti kuitenkaan luvannut, että kaikille uusille päivystäjille olisi valmistuttuaan varma työpaikka, mutta sanoi työnäkymien olevien hyvät. Tämänhetkinen hätäkeskusuudistushan avaa paikkoja sillä varjolla, että yhdistyvien hätäkeskusten henkilösiirrot jäävät melko vähäisiksi. Päivystäjiä ei välttämättä houkuttele muuttaa Jyväskylästä Vaasaan, Tampereelta Poriin tai Hämeenlinnasta Turkuun. Lisäksi Helsingin ja Keravan hätäkeskuksissa taitaa olla krooninen tarve päivystyshenkilöstölle.
Hätäkeskuspäivystäjätutkintoon kuuluu osana myös opintojaksoja Tampereen Poliisiammattikorkeakoulussa. Päivän toinen iso opintokokonaisuus oli näihin liittyvä. Luennolla esiteltiin Poliisiammattikorkeakoulua organisaationa ja paikkana. Samalla käytiin läpi myös meidän tulevia opintokokonaisuuksia kyseisessä laitoksessa.
Päivä oli taas kerran motivoiva ja kiinnostava. Se avasi taas tajuamaan, miksi tälle alalle on hakeutunut. Vaikka itse olen jo pitkään ollut kiinnostunut alasta on uuden saadun informaation tulva, tiiviys ja hallittavien järjestelmien määrä laittanut miettimään asioita useammassakin valossa. Toisaalta ymmärtämisprosessi on hyvin hedelmällinen. Se antaa paljon voimia ja valoa tunneliin, joka tuntuu todella pitkältä. Yksi avainasia on edelleen se, että opiskelu antaa vain raamit ja työkalut - paljon pitää tehdä ja tajuta asioita itse vielä sen päälle. Omaa ammattitaitoa ei voi ostaa valmiina kauniina pakettina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti