Case: Oppiminen

Kun teoriapohja on jollain tasolla hanskassa on mahdollisuus siirtyä ongelmakeskeiseen oppimiseen. Tätä käytetään kurssilla melko paljon ja eri muodoissa. 

Caseoppiminen ryhmässä on ihan toimiva, kunhan ryhmäkoko on kohdallaan. Tällä hetkellä ollaan jo niin pitkällä opinnoissa, että tietyt sisäiset ryhmät ovat jo rakentuneet. Ihmiset istuvat aina luokassa tietyille paikoille ja käyvät syömässä tiettyjen ihmisten kanssa. Silloin myös ryhmätöistä usein tulee samoilla kaavoilla rakentuvia. Jotkut opettajat ovat huomanneet tämän ja rikkoneet rakenteita näissä harjoitteissa. Sattuma tietysti voi ohjata niitä samoja ryhmiä yhteen, mutta yrityksestä edes pisteet. Lisäksi pisteitä ropisee myös siitä, että tehtävistä saatu palaute herättää keskustelua, ajatuksia ja tuo paljon näkökulmia asioihin. Opettajatiimi taas oli esimerkiksi tässä harjoituksessa iso ja täynnä alan rautaisia ammattilaisia niin toimintatavat saatiin selviksi useammastakin suusta ja monella näkökulmalla.

Vielä, kun ryhmä ymmärtäisi sen, että äänekkäin ei aina ole välttämättä oikeassa...

"Tuon sliden tekemiseen on virkamieheltä kulunut useampi työtunti..."

Viime viikolla kirjoitin kuinka saimme annoksen organisaatioesittelyjä opintoihin. Tällä viikolla saimme uuden näkökulman hätäkeskuslaitokseen ja tällä kertaa tavallisen salityön näkökulmasta. Esityksessä käsiteltiin siis sitä, miten varsinainen työ päivystyspöydän takana tulee muuttumaan tulevaisuudessa ja miten ns. salitoimintaa auditoidaan ja kehitetään jatkuvana prosessina. Otsikko viittaa tässä nyt diaan, joka oli hyvin vaikuttava. Siinä oli paljon heiluvia nuolia matkalla suodattimeen. Ensimmäinen ajatus tuossa diassa oli juuri siinä kuinka monta tuntia virkamies oli kuluttanut sen suunnitteluun ja animointiin. Onneksi esitys oli muilta osin sisällöllisesti oikeasti kiinnostava ja yksi ensimmäisiä esittelyjä, joissa oli realistista asennetta toimintaa kohtaan.

Ensimmäinen tenttikin on jo ollut ja palautettu. Kun miettii taaksepäin sitä, että opintojen alusta on kulunut vasta kuukausi, saa käsitystä siitä kuinka tiiviitä paketteja opintokokonaisuudet ovat. Seuraava tenttikin kolkuttelee jo ensi viikon loppupuolella ja siihen tässä on hiukan tullut luettua. Toisaalta hyvin rakennettu opintokokonaisuus helpottaa myös tenttiinlukua paljon. Tämän lisäksi myös opintokokonaisuudet ovat ainakin tähän asti olleet hyvin lähellä toisiaan ja näin ollen tukeneet toistensa sisältöjä. 

Ensimmäistä tenttiä pelättiin ryhmän sisällä paljon. Sen sisältö oli hyvin teknisorientoitunut (viestiliikennetekniikkaa) ja siksi monille opiskelijoille hyvin vierasta. Pääosa sisällöstä oli kuitenkin ns. hallinnollista ja opinnot valmistivat hyvin siihen, mitä on tulossa myöhemmin. Lisäksi ryhmän sisällä toimi hienosti "opintopiirit" ja keskinäinen tuki. Tentistä stressaaminen oli sinänsä kyllä melko turhaa, koska 90 opintopisteestä tämä kattoi vain kaksi. Lopputulema oli sellainen, että kaikki pääsivät tentistä läpi.

Tämän lisäksi kuluneella viikolla on koulussa opiskeltu lähinnä vain osoitteen paikantamista hätäkeskustietojärjestelmällä. Hätäkeskuslaitoksen tiivistyessä isompiin yksiköihin häviää isoissa osin paikallistuntemus ja näin ollen on tärkeää, että soittaja saadaan paikannettua kartalle niin manuaalisesti kuin teknisimminkin keinoin. Opinnot ovat käsitelleet teknistä hätäpaikannusta siihen liittyvine määräyksineen ja sen lisäksi tavallisen paikannuksen keinoja karttaa ja karttapalveluita avuksi käyttäen. Niin perusteista on lähdetty liikkeelle, että ihan karttamerkkejä on jopa opiskeltu. Itse koen näissä opinnoissa tärkeäksi sen, ettei tekniikka ole se ilkeä mörkö, jota pelätään vaan se osataan valjastaa täysiveriseksi kumppaniksi ja sen käyttö tulisi helpottamaan työntekoa.

Ensi viikolla alkaakin taas kolme kokonaan uutta opintojaksoa ja samalla valmistaudutaan sitä seuraavan viikon orientoivaan harjoitteluun.

Esittäytymisiä

Otsikosta voisi kenties päätellä, että tämä kirjoitus pureutuisi kurssin henkilöiden esittelyyn, mutta ei! Niitä esittelyitä on tehty jo hyvin paljon ja onneksi niihin on saatu myös normaalista poikkeavia näkökulmia ja sävyjä. 

Tämä kirjoitus palaa kuitenkin eiliseen, jolloin saimme kuulla kaksi organisaatioesittelyä. Aamulla hätäkeskuslaitos esiteltiin hyvin seikkaperäisesti ja eri näkökulmista. Hätäkeskuslaitoksen edustaja kertoi hyvin kattavasti laitoksen toiminnasta, nykytilasta ja tulevaisuudesta. Esitys oli mielenkiintoinen, vaikka sen sivutuotteena tulikin paljon numeroita ja tilastodataa. Muilta osin ammattislangi ja lyhenteet olivat vähissä tai sitten ne on jo opittu tarpeeksi hyvin. Useisiin askarruttaneisiin kysymyksiin saatiin vastauksia. Esittelijä ei varauksettomasti kuitenkaan luvannut, että kaikille uusille päivystäjille olisi valmistuttuaan varma työpaikka, mutta sanoi työnäkymien olevien hyvät. Tämänhetkinen hätäkeskusuudistushan avaa paikkoja sillä varjolla, että yhdistyvien hätäkeskusten henkilösiirrot jäävät melko vähäisiksi. Päivystäjiä ei välttämättä houkuttele muuttaa Jyväskylästä Vaasaan, Tampereelta Poriin tai Hämeenlinnasta Turkuun. Lisäksi Helsingin ja Keravan hätäkeskuksissa taitaa olla krooninen tarve päivystyshenkilöstölle.

Hätäkeskuspäivystäjätutkintoon kuuluu osana myös opintojaksoja Tampereen Poliisiammattikorkeakoulussa. Päivän toinen iso opintokokonaisuus oli näihin liittyvä. Luennolla esiteltiin Poliisiammattikorkeakoulua organisaationa ja paikkana. Samalla käytiin läpi myös meidän tulevia opintokokonaisuuksia kyseisessä laitoksessa. 

Päivä oli taas kerran motivoiva ja kiinnostava. Se avasi taas tajuamaan, miksi tälle alalle on hakeutunut. Vaikka itse olen jo pitkään ollut kiinnostunut alasta on uuden saadun informaation tulva, tiiviys ja hallittavien järjestelmien määrä laittanut miettimään asioita useammassakin valossa. Toisaalta ymmärtämisprosessi on hyvin hedelmällinen. Se antaa paljon voimia ja valoa tunneliin, joka tuntuu todella pitkältä. Yksi avainasia on edelleen se, että opiskelu antaa vain raamit ja työkalut - paljon pitää tehdä ja tajuta asioita itse vielä sen päälle. Omaa ammattitaitoa ei voi ostaa valmiina kauniina pakettina.

Poikkeama

Menneenä torstaina ryhmämme puolitettiin hyvin toiminnalliseen ja käytännönläheiseen opiskelupäivään. 

Päivän aikana tutustuttiin alkusammutukseen ja hätäensiavun perusteisiin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että osa ryhmästä pakattiin miehistöautoihin ja ajatettiin Pelastusopiston harjoitusalueelle. Samaan aikaan toinen puolikas tutustui hätäensiavun perusteisiin hyvin maallikkotasoisesti (joita voisi suositella kyllä ihan kaikille).

Harjoitusalueella tutustuttiin ensin alueeseen ja sen erilaisiin "simulaattoreihin" nopeasti. Sen jälkeen käytiin lyhyehkö paketti teoriaa ja sitten päästiinkin itse asiaan. Sammuttamaan pienehköjä tulipaloja erilaisilla kalusteilla. Pelkästään palopeitteen käyttö oli monille jännittävä kokemus, koska siinä käytiin ensimmäisessä lähikontaktissa tulen kanssa. Palopeitteen jälkeen tutustuttiin erilaisiin sammuttimiin ja niiden käyttökohteisiin. Tutuiksi tulivat jauhesammuttimet, nestesammuttimet ja hiilidioksidisammuttimet. Tulipaloista taasen peruspalojen lisäksi sähköpalot ja rasvapalot. Opetus oli hyvin toteutettua ja kunnollisilla demoilla rakennettua.

Hätäensiapupuolella käytiin läpi perusteita. Ensin hätäsiirrot ja hätäsiirtotekniikat, ensiarvioon liittyvät asiat ja lopuksi vielä peruselvytystekniikkaa. Mukavana lisänä peruselvytykseen oli otettu mukaan myös defibrilaattorin käyttöä vaikka sellaista tuskin joka maallikon auton takakontista tai ensiapulaukusta löytyykään.

Torstai oli hyvin mukava ja toiminnallinen päivä. :) Paljon naurua, onnistumisen tuntemuksia ja muutenkin iloista mieltä!

Opintojen rakenteesta

Hätäkeskuspäivystäjäkurssi elää työelämän ehdoilla. Opetussuunnitelmaa on muokattu ja kehitetty paljon työelämän tarpeita kuunnellen ja prosessi on edelleen jatkuva. Hätäkeskuspäivystäjäkurssi 24 suuntaa voimavarojaan edeltäjiään vahvemmin käytännönläheiseen opetukseen. Voi olla, että joiltain osin teoreettisen pohjan rakentaminen saattaa tässä kärsiä inflaatiota, mutta tarkoituksena lienee, että kurssilta valmistuvat ihmiset uskaltaisivat edeltäjiään tehokkaammin ja nopeammin tarttua "härkää sarvista" ja tehdä työtään ammattitaitoisesti.

Kuten kaikessa muussakin opiskelussa meilläkin koulu tarjoaa välineet ja ensitöytäisyn ammattitaidon rakentamiseen, mutta isossa määrin asioiden omaksuminen on opiskelijan vastuulla. Sama ilmiö on toki muussakin opiskelussa - kaikkein tärkein palanen prosessissa on opiskelija itse.

Opinnot ovat nyt siis alkaneet pääosin hyvin ammatillisissa merkeissä. Toiset kurssit tarjoavat hyvinkin tiiviitä paketteja tiukkaa asiaa ja toisilla taas lähdetään pohjaamaan asioita hiukan laajemmalta alueelta. Harrastuneisuudesta ja aikaisemmista pohjatiedoista on aina apua, mutta silti turha henkseleiden paukuttelu on tarpeetonta. Onneksi sitä ei meidän opiskeluryhmässä ole vielä juurikaan näkynytkään.

Olemme saaneet jo viikkotasoisen opintosuunnitelman koko opintojen ajalle. Idea sinällään on hieno, mutta taulukot vilisevät lyhenteitä, joista vain murto-osa on vasta avautunut.

Hätäkeskuspäivystäjän pitää muutenkin hallinta hyvin monenlaisia lyhenteitä. Jo kahden viikon opiskelun jälkeen aivosynapsit vilisee lyhennemassaa, joka sitten viimeistään puolentoista vuoden päästä pitäisi hallita virheettömästi. Ja hiukan on sellainen kutina, että tämä on vasta alkua...

Omalla kohdallani olen miettinyt paljon toimivinta opiskelumallia. Sitä, miten asiat saisi parhaimmin muuttumaan massasta tiedonjyviksi. Asiaa on tullut jo paljon, hyvin paljon uutta ja uskoisin, että tulevilla viikoilla sitä on luvassa vielä hyvin hyvin paljon lisää. No, eipä ole ongelmia vapaa-ajan kanssa.

Kuherruskuukausi

Alunperin minun piti kirjoittaa blogia säännöllisesti ja taajaan, mutta kuinka kävikään... On vierähtänyt jo pari viikkoa ja nyt vasta sain aseteltua sormeni näppäimistölle oikein.

Ensin haluaisin puhua oppilaitoksesta muutaman sanan. Minua yllätti uudessa opinahjossani paljonkin sen muodollisuus. AMK:n penkkiä aiemmin kuluttaneena olin yllättynyt koulun kurimäärityksistä. Toiminta on hyvin tiukoilla järjestyssäännöillä ja pukeutumiskoodeilla säänneltyä. Jotenkin olisin kuvitellut, ettei aikuisia ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi hyvin tiukan seulan tarvitsisi paapoa ihan näin paljon. 

Oma opiskeluryhmäni on hyvin monipuolinen. Ryhmässä on hyvin monenikäisiä ihmisiä eri puolelta Suomea ja hyvin monipuolisilla taustoilla. Pidän tätä suurena rikkautena. Ryhmä tuntuu myös suurelta osin hyvin motivoituneelta ja sitoutuneelta tutkinnon opiskeluun. Opetuksen aikana saadaan asioista viriteltyä hyvin monitasoisia keskusteluja ja opiskelijat kysyvät vapautuneesti askarruttavista asioista. Opiskeluryhmässäni vallitsee muutenkin mukavan avoin ilmapiiri. Useimmat ihmiset puhuvat jo hyvin lyhyen tuntemisen jälkeen hyvin avoimesti omista elämistään sekä mahdollisista menneisyyden tai nykyhetkenkin haasteista.

Opetus on hyvin ammattiin perehtyneiden ihmisten tekemää. Vaikka välillä asioissa rönsyillään ohi suunnitelmien niin kaikki tieto on tuntunut hyödylliseltä ja kantapään kautta opittuja asioita käydään läpi hyvin valaisevin esimerkein.

Aikaisemmin kirjoitin jo opiskeluryhmästä. Se on vielä opiskelujen alettuakin elänyt hieman omaa elämäänsä. On lopettaneita ja sitten taas uusia tilalle otettuja. Uudet on otettu ryhmään ilolla ja lämmöllä vastaan. On pyritty siihen, ettei kukaan tuntisi oloaan ulkopuoliseksi ja mielestäni siinä on onnistuttu oikeinkin hyvin. Se, että joku on jo lopettanut opinnot alkuunsa on ikävää, mutta samalla myös hyvä asia siksi, ettei jää roikkumaan, mikäli ei sitten tunnekaan paloa alaa kohtaan. Opetuksessa on jo aika hyvin karistettu sellaista mahdollista sankarin kuvaa, joka puhelusta toiseen vaan pelastaisi ihmishenkiä ja lopettaisi samalla siinä sivussa sodat maailmasta. Iso osa ammatista on kuitenkin jotain ihan muuta.

Itse olen kuluneiden viikkojen aikana miettinyt jonkin verran sitä, teinkö oikean ratkaisun "jättäessäni vanhan elämän taakseni" ja ainakin vielä toistaiseksi olen hyvin tyytyväinen valintaani. Olen melkein joka aamu herännyt täynnä intoa ja odotusta tulevaa päivää kohtaan. Lisäksi olen viimeinkin nukkunut kunnollisia yöunia (n. 8h/yö) ilman heräilyjä, painajaisia tai aamuheräämistä kylmään hikeen. Aika näyttää sitten, koska kuherruskuukauden hehku viimein katoaa pois...

Kesälomatunnelmia I

Opintojen alkuun on aikaa enää alle kuukausi. Luulin, että kesästä tulisi pitkä ja odotuksen täyteinen, mutta aika on kulunut kyllä todella nopeasti - ehkä liiankin. Tämä kesä ei myöskään ole ollut ehkä parhain kesälomatunnelmaan. Lämpimiä ja aurinkoisia kesäpäiviä on ollut kovin vähän. Pitkän ajan sääennusteetkin lupaavat, että kesäkelit alkaisivat vasta elokuun puolella. Mukava niitä helteitä on sitten katsella luentosalin ikkunoista... Kuten ehkä tiedätte, niin opiskelijoillahan hyvin harvoin sitten on mitään kesälomia opintojensa aikana.