Viime viikolla kirjoitin kuinka saimme annoksen organisaatioesittelyjä opintoihin. Tällä viikolla saimme uuden näkökulman hätäkeskuslaitokseen ja tällä kertaa tavallisen salityön näkökulmasta. Esityksessä käsiteltiin siis sitä, miten varsinainen työ päivystyspöydän takana tulee muuttumaan tulevaisuudessa ja miten ns. salitoimintaa auditoidaan ja kehitetään jatkuvana prosessina. Otsikko viittaa tässä nyt diaan, joka oli hyvin vaikuttava. Siinä oli paljon heiluvia nuolia matkalla suodattimeen. Ensimmäinen ajatus tuossa diassa oli juuri siinä kuinka monta tuntia virkamies oli kuluttanut sen suunnitteluun ja animointiin. Onneksi esitys oli muilta osin sisällöllisesti oikeasti kiinnostava ja yksi ensimmäisiä esittelyjä, joissa oli realistista asennetta toimintaa kohtaan.
Ensimmäinen tenttikin on jo ollut ja palautettu. Kun miettii taaksepäin sitä, että opintojen alusta on kulunut vasta kuukausi, saa käsitystä siitä kuinka tiiviitä paketteja opintokokonaisuudet ovat. Seuraava tenttikin kolkuttelee jo ensi viikon loppupuolella ja siihen tässä on hiukan tullut luettua. Toisaalta hyvin rakennettu opintokokonaisuus helpottaa myös tenttiinlukua paljon. Tämän lisäksi myös opintokokonaisuudet ovat ainakin tähän asti olleet hyvin lähellä toisiaan ja näin ollen tukeneet toistensa sisältöjä.
Ensimmäistä tenttiä pelättiin ryhmän sisällä paljon. Sen sisältö oli hyvin teknisorientoitunut (viestiliikennetekniikkaa) ja siksi monille opiskelijoille hyvin vierasta. Pääosa sisällöstä oli kuitenkin ns. hallinnollista ja opinnot valmistivat hyvin siihen, mitä on tulossa myöhemmin. Lisäksi ryhmän sisällä toimi hienosti "opintopiirit" ja keskinäinen tuki. Tentistä stressaaminen oli sinänsä kyllä melko turhaa, koska 90 opintopisteestä tämä kattoi vain kaksi. Lopputulema oli sellainen, että kaikki pääsivät tentistä läpi.
Tämän lisäksi kuluneella viikolla on koulussa opiskeltu lähinnä vain osoitteen paikantamista hätäkeskustietojärjestelmällä. Hätäkeskuslaitoksen tiivistyessä isompiin yksiköihin häviää isoissa osin paikallistuntemus ja näin ollen on tärkeää, että soittaja saadaan paikannettua kartalle niin manuaalisesti kuin teknisimminkin keinoin. Opinnot ovat käsitelleet teknistä hätäpaikannusta siihen liittyvine määräyksineen ja sen lisäksi tavallisen paikannuksen keinoja karttaa ja karttapalveluita avuksi käyttäen. Niin perusteista on lähdetty liikkeelle, että ihan karttamerkkejä on jopa opiskeltu. Itse koen näissä opinnoissa tärkeäksi sen, ettei tekniikka ole se ilkeä mörkö, jota pelätään vaan se osataan valjastaa täysiveriseksi kumppaniksi ja sen käyttö tulisi helpottamaan työntekoa.
Ensi viikolla alkaakin taas kolme kokonaan uutta opintojaksoa ja samalla valmistaudutaan sitä seuraavan viikon orientoivaan harjoitteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti